Ei helvetti tarvitse, vaikka viimeksi tämä lipsahti myös A2:n Äidit kotiin -illassa Roberta Fabritiukselta, selityksenä siihen miksi heidän perheelleen nyt ei vain käy vanhempainvapaan tasapuolisempi jakaminen. Koska puoliso ei yrittäjänä voi, ja näitähän Suomi tarvitsee vielä lisää. Jengiä joita soittaa jokaiseen yrittäjien tai freelancereiden neuvontapuhelimeen joka ikisenä päivänä itku kurkussa ja kertoo joutuneensa vaikeuksiin: Yleensä kyseessä on aivan tavallinen sairausloma. Jalka on katkennut, tai rinnasta on löytynyt kyhmy. Eläkemaksua on tullut maksettua liian vähän, ja sairauspäiväraha on siksi vain parisataa euroa kuussa. Laskut ovat menossa ulosottoon.
Onneksi joku muukin on kanssani samaa mieltä. Tuoreessa Pravdan artikkelissa kerrotaan miksei yrittäjien lukuisuus ole minkään valtakunnan hyvinvointi-indikaattori. Minäkin yllätyin siitä kuinka vähän USAssa on yrittäjä, ja paljon vähemmän yllätyin siitä kuinka paljon heitä (meitä) on Italiassa ja Kreikassa. On tietysti eri asia tehdä yrittämismyönteistä politiikkaa kuin politiikkaa joka pakottaa yrittäjäksi, koska muutakaan ei ole. Todennäköisesti Ugandassa on valtavasti yrittäjiä.
Loistava Elina Grundströmin pääkirjoitus viime vuodelta kertoo näistä nykyajan torppareista: Hallitus on havainnut, että työelämän suurin murros on sosiaaliturvaa vailla olevien itsensä työllistäjien määrän nopea kasvu, ja päättänyt, ettei asialle tarvitse tehdä mitään. […] Ongelmat ovat olleet tiedossa pitkään. Mikään ei kuitenkaan etene, koska itsensä työllistäjät ovat niin vastenmielinen ilmiö perinteisille työmarkkinajärjestöille.
Työmarkkinajärjestöt, kuten tiedämme, puolustavat paperirullan pään katkoteräveitsellä tasaavaa hemmoa YLEn arkistoklipissä, juuri siinä joka näytetään aina kun uutisissa puhutaan työehtosopimuksista, palkoista ja lakoista.
***
Sitaatit HS 5.6.2012, Elina Grundström
